Tehokkuusajattelu tappaa sivistyksen

12 maaliskuu 2015

Ajankohtainen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 5.3.2015. Katso alkuperäinen.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän uudistamista on leimannut yksipuolinen tehokkuusajattelu. Suoritukset, tutkinnot ja opiskeluajat ovat olleet huomion keskipisteessä. Ammatilliseen koulutukseen tehokkuus sopii, mutta huonommin muihin opintoihin.

Nopeus ei ole sivistymisen paras synnyttäjä. Ehkä tämän vuoksi sivistysulottuvuus näyttää kokonaan puuttuvan koulutusjärjestelmän uudistamisesta.

Tehokkuusajattelu tuntuu kuitenkin olevan päivän sana. Jos hallitukset sekä opetus- ja kulttuuriministeriö jatkavat nykyisellä tiellä, olemme pian tilanteessa, jossa vapaan sivistystyön tehtäväksi jää huolehtia sivistymisen toteutumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Muilta koulutusmuodoilta se karisee pois.

Vapaa sivistystyö koostuu viidestä työmuodosta. Näitä ovat kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset. Vapaalla sivistystyöllä on 313 oppilaitosta, joissa opiskelee noin miljoona suomalaista vuosittain. Maahanmuuttajia heistä on yli 20 000.

Suomi on korkean osaamisen ja korkean kulttuurin maa. Me emme pärjää vain insinööriopinnoilla. Oppimisessa pitää olla mukana sivistysulottuvuus.

Sivistysnäkökulma tarkoittaa tiedon analysointia, sisäistämistä ja ymmärtämistä, monialaista kriittistä lukutaitoa sekä kykyä ajatteluun ja oivaltamiseen. Nämä eivät synny itsestään, vaan oppijan täytyy opiskella monipuolisesti ja omaksua syvällisesti opittu sisältö.

Sivistyminen vaatii pohtimista ja kypsymistä – tilaa ja aikaa ajatteluun. Sivistymiseen kuuluu myös eettisten ja moraalisten kysymysten pohtimista sekä ilmaisu- ja taideaineiden opiskelua. Suomi menestyy luovuudella, ei bulkkiosaamisella.

Emeritusprofessori Ari Antikainen toteaa uusimmassa sivistyspamfletissa, että inhimillisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman sekä kielellisten ja kulttuuristen kompetenssien merkitys on kasvanut teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen myötä.

Näihin ei kuitenkaan panosteta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Vapaassa sivistystyössä ne ovat koulutuksen ja oppimisen ytimessä.

Unescon tutkijat listasivat jo vuonna 2006 epämuodollisen aikuiskoulutuksen hyötyjä. Lista on pitkä ja edelleen pätevä. Siihen kuuluivat muun muassa ihmisten lisääntynyt terveys ja hyvinvointi, yhteiskuntien parempi toimivuus, turvallisuus, sosiaalinen koheesio ja oikeudenmukaisuus. Nämä ovat sosiaalisen pääoman eli yhteisöllisyyden ja luottamuksen ydinkäsitteitä.

Maailmanpankin mukaan inhimillinen ja sosiaalinen pääoma selittävät kaksi kolmasosaa kansantulosta.

Kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vapaan sivistystyön opinnot parantavat opiskeluhalukkuutta, osaamista, henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä aktiivista kansalaisuutta.

Opinnot lisäävät yhteisöön kuulumisen tunnetta ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Itsevarmuus ja itseluottamus lisääntyvät ja elämänlaatu paranee opintojen ansiosta. Vapaan sivistystyön opinnot vaikuttavat näin yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnallisella tasolla.

Aaro Harju
filosofian tohtori, puheenjohtaja Vapaa Sivistystyö ry