Ihmiseltä ihmiselle

1 huhtikuu 2019

Talvi on pyörähtänyt jo kevääksi ja aurinko hellii mieltä ja sielua. Aurinko ja valo saavat aikaan omituisen paljon muutoksia. Toiset ovat virkeitä varhaisesta aamusta lähtien ja energiaa riittää pitkälle iltaan. Kasvojen mahdollinen kireys vapautuu pikku hiljaa ja hymyn tavoittaa yhä useammin toisten ja itsensä kasvoilta. Paitsi itsestämme myös lähellä olevista ihmisistä voi huomata positiivisia asioita - olemme ehkä helpommin lähestyttäviä ja rennompia - aivan kuin olisimme syntymässä uudelleen tai heräämässä kuin karhut talviunesta. Toisaalta kevääseen kuuluu myös jännittäviä ja stressaavia aikoja tulevaisuuden suunnittelussa. Asia kerrallaan on hyvä muistisääntö meille jokaiselle olipa kyseessä opiskelu tai työ. Myös itsensä huolehtimiseen alkaa helpommin keväällä tarttua, vaikka huolta pitäisi pitää itsestä kylläkin vuoden jokaisena päivänä.

Vaikka kevät on ihanaa valon aikaa, se ei poista kaikkia elämän kipuja ja kiemuroita. Työpäiväni aikana saan usein olla läsnä monenlaisissa tilanteissa: ilosta suruun, onnistumisista pettymyksiin, ystävällisyydestä turhautumiseen, ahdistuksesta vapautumiseen, onnellisuudesta epäreiluuteen. Elämäämme mahtuu monenlaisia hetkiä ja vaiheita. Joku opiskelija kertoi joskus iloisena, että koulu on ainoa paikka, jossa hän tapaa ihmisiä päivän aikana. Surullinen hän oli puolestaan siitä, että hänellä ei ole ketään tai mitään muuta elämässänsä sillä hetkellä. Koulussa opiskellaan, mutta myös luodaan tärkeitä suhteita ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Opiskeluaika voi ravistaa joskus melko paljon myös omaa identiteettiä. Opiskelun aikana voi huomata itsestä täysin uusia piirteitä, hyviä ja kehitettäviä. Opiskelu usein myös kasvattaa ja vahvistaa meitä kohti uusia haasteita. 

Setlementti yhdistää. Erilaiset tunteet kuuluvat päiviimme, joskus laimeammin, joskus vahvemmin. Jokainen kohtaaminen ja sen aiheuttama tunne kertoo usein meistä itsestämme enemmän kuin mitä toisesta. On upeaa nähdä, miten koulutusten aikana ihmiset hitsautuvat yhteen kaikkine kiemuroineen ja onnistumisineen. Tehdään yhdessä asioita, jotka edistävät kaikkien tavoitteita. Suunnitellaan, päntätään ja välillä lyödään päätä seinään oikein kunnolla. Mutta kaikessa tässä voi huomata, ettei olekaan yksin. Sama on myös työtoveruuden osalta. Kaveria ei jätetä -asenne näyttäytyy monessa tilanteessa työpäivien aikana. Aina ­löytyy joku, jonka kanssa voi keventää sydäntä tai iloita onnistumisesta. Välillä on hyvä kysyä toiselta, mitä sinulle oikeasti kuuluu.

Taustaorganisaatiomme setlementin perusajatuksia on yhdistää ihmisiä - toimia ikäänkuin siltana ihmiseltä ihmiselle. Tätä olen havainnut tapahtuvan ja päässyt itsekin osalliseksi siihen kuluneen lukuvuodenkin aikana useissa hetkissä ja tilanteissa. Mikä sen parempaa vastapainoa omille ajatuksille kuin lyöttäytyä ja heittäytyä keskusteluun toisen ihmisen kanssa, vaikka näkökulmat ja mielipiteet olisivatkin erilaiset. Hyvässä porukassa hyvyys ja hyvät asiat kasvavat. On tärkeää saada olla oma itsensä, osana jotakin, vapaa syrjinnästä ja elää ilman jatkuvaa pelkoa. Joku kokee olevansa todella etuoikeutettu, kun voi opiskella itsellensä tärkeitä asioita. Se voi joskus muuttaa elämän suunnan kokonaan. Toiselle opiskelu voi puolestaan tuntua vain yhdeltä etapilta kohti uusia tavoitteita ilman sen kummempaa erityisyyttä. Pakkopullaltakin se voi joskus tuntua. Niin monta on erilaista tapaa ja tarinaa kuin on ihmistäkin.  

Varmaa on kuitenkin tällä hetkellä se, että kesää kohti mennään nyt hurjaa kyytiä. Mitä enemmän räystäät  sulavat, sitä enemmän maassakin tapahtuu jo muutoksia. Selätetään kevään haasteet hyvällä asenteella! Ja ollaan ihmisiksi toisiamme kohtaan.

Tsemppiä kevään uurastuksiin meille kaikille!

Perhonen2

Paula FN
Koulutusjohtaja