Menestystarinaksi

3 toukokuu 2018

Ajatusten syöksylaskua tähän aikaan loppukeväästä. Aloin nimittäin pohtimaan järjestötoimintaa, järjestöä hyvinvointipalveluiden tuottajana,  sijoittumista kokonaisuuteen sekä nyt että tulevaisuudessa luettuani teoksen: ”Kansalaisjärjestö jälkiteollisessa artistiyhteiskunnassa”. Sitä, miten erotumme muista toimijoista, mitkä ovat osaamisemme alueet ja voimavaramme, miten säilytämme itsenäisyytemme, miten vaalimme aktiivisuuttamme ja eläväisyyttämme sekä muita immateriaalisia vahvuuksiamme. Blogi2

Näinhän se kuulostaa olevan, että toimintaamme määrittelee avoin sektori ja julkinen sektori. Yksittäisen toimijan sijoittuminen erilaisissa hierarkioissa ja suhteemme institutionaalisiin ja suuriin toimijoihin, kuten julkisiin palvelujärjestelmiin, sivistys –ja koulutuspalveluiden sekä sosiaali –ja terveyspalveluiden tuottajiin. Vaikka toimintamme olisikin autonomista ja täysin kansalaisten tarpeista lähtevää, suhde valtaa edustaviin auktoriteetteihin on koko ajan läsnä määrittelemässä asemaamme muun muassa yhdyspintojen toimivuuden ja hallinnan kautta. Kansalaisten eli asiakkaidemme ohjautuvuus ja sitä kautta järjestötoiminnasta hyötyminen ovat riippuvaisia erilaisten toimijoiden tunnettavuudesta valtaorganisaatioissa.

Tärkeä kohderyhmä hyvinvointijärjestelmässä ovat järjestelmäpudokkaat. Heidän nykystatuksensa syntyyn voivat ainakin jossain määrin liittyä palvelujärjestelmien puutteet. Enemmänkin itse olen alkanut pohtimaan kohtaanto-ongelmaa, kohtaavatko palvelun tuottamisen mallit palvelun tarvetta, löytävätkö palvelut oikeaan kohteeseen oikeaan aikaan, koska palveluja on tarjolla eri sektoreilla. Myös järjestelmäpudokkaat ovat kokeneet osin, etteivät ole saaneet itsensä kannalta hyödyllisiä palveluja, heidän palvelutarpeitaan ei ole tunnistettu, he ovat pettyneet järjestelmään tai heidän sen hetkinen kapasiteettinsa ja voimavaransa eivät ole riittäneet järjestelmiin sisäänpääsyyn. Pahimmillaan puhutaan kuitenkin edelleen palveluista, jotka puuttuvat yhteiskunnastamme.

Yksittäisistä palveluista tulisi rakentaa yhteistyölle ja kumppanuuksille perustuvia palveluketjuja, kansalaisten kannalta loogisia palveluratkaisuja. Kansalaisten toimijuuden ja perusturvan lisääminen ei ehkä edellytä enää uusia toimintoja vaan se edellyttää uusia toimintamalleja. Näyttää siltä, että tähän on alettu hakemaan vastauksia. Jos ei tunnisteta ja tunnusteta järjestöjen roolia ja perustehtävää tässä kohtaa, kuluttajakansalaisten tarpeisiin vastaaminen on vaarassa jäädä vajaaksi. Niin ikään jos toiminta ei kohdennu tämän päivän elämään ja ajan ilmiöihin, kuluttajakansalaisten tarpeisiin vastaaminen on vaarassa jäädä vajaaksi.

Perusturva, huolenpito ja vastuu kansalaisista. Ruohonjuuritasolta tulevat heikot signaalit tulee kuulla ja tehdä työtä yhdessä dialogisesti. Lähimmäisyys, osallisuus: yleinen terveys ja hyvinvointi, mielenterveys ja päihteet, työllisyys ja työkyky, talousneuvonta ja asioiden hoidon tuki, asumisen valmiuksien ylläpito ja tuki, sosiaaliset taidot ja valmiudet, sosiaalisten suhteiden ylläpito, opiskeluun ja kouluttautumiseen liittyvä neuvonta, kartoitus, ohjaus, opetus, tuki sekä erityistarpeet, elämänhallinnan valmiudet ja kansalaistaidot ja toimijuus, pitkäaikaistyöttömien työhönohjaus, eriarvoisuuden vähentäminen, huono-osaisuuden kasautumisen ja syrjäytymisen ehkäisy. Toimintaympäristön rakentaminen, palveluketjuttaminen ja palvelualustoittaminen. Tarkoituksenmukaisten palveluiden varmistaminen ja järjestäminen strategian mukaisesti yhden luukun palvelun periaatteella palveluketjussa ja palvelualustoilla.

Henna Poikajärvi
vararehtori, vastaa ammatillisesta koulutuksesta
Rovalan Setlementti ry/Rovala-Opisto